130TK-ammunnat, päivä 2

Njooh, sairas olo jatkuu, mutta päätin kuitenkin olla välittämättä siitä ja yrittää parhaani kun tänään kuitenkin pääsee johtamaan tulta. Olin siis meidän ryhmämme tulenjohtaja. Luutnanttimme käski minulle "Ampumakuntoon!" heti lipunnoston jälkeen, ja lähdimme tulenjohtotornille laittamaan kaikkea kuntoon. Koska ryhmämme on kohtuullisen harjaantunut, tässä ei mennyt kauan. Pian aloitimmekin kuivaharjoittelun. Harjoiteltuamme koko aamupäivän, luutnanttimmekin oli tyytyväinen osaamiseemme. Söimme lounasta TJ-tornin ulkopuolella, ja sitten menimme takaisin sisään. Pian luutnanttimme tuli takaisin ja käski meitä suojaamaan kuulomme. Tykillä ammuttaisiin kalustolaukaus, jolla testataan että se toimii. Rakohuoneessa tuli kyllä todella hiljaista kun odotimme laukausta.

Tykkihän siis tosiaan oli ehkä alle 100m päässä meistä. Tiesin, että siitä lähtisi ääntä ja sitä siitä tosiaan lähti. Ensin näkyi valtava suuliekki, sitten tuli korvia huumaava jymähdys. Sitten kuului se joka sotilaan pelkäämä repivä ääni kun kranaatti lensi ilman halki. Meni n. 25-30s. Sitten horisontissa näkyi valtava vesipatsas. Seuraavana tuli räjähdysääni. Noh, ainakin tykki toimii. Olimme kaikki aika lailla vaikuttuneita tälläisten tykkien tehosta. Ja pian alkoivat sitten oikeat ampumatehtävät. Vihollisalusten virkaa hoitivat kaksi maalilauttaa, joita hinattiin kuljetusaluksen perässä (n. kilometrin etäisyydellä, he eivät tainneet luottaa hirveästi tarkkuuteemme).

Olin ensimmäisen ja toisen ampumatehtävän tulenjohtaja. Ja voin kyllä sanoa, että tuntui paljon siistimmältä huutaa "Kaksi kertaa ampukaa!" kuin harjoituksissa. Sitten siitä omien kiikarieni läpi näin kun tykki kääntyi maalin suuntaan, piippu nousi ja meni vielä hetki. Sitten jylähti, ja ammus lähti taivaalle. Meni 5 sekuntia, ja jysähti uudelleen. Kohtuullisen pian kuului tuttu piipitys Tumilalta, ja siirryttiin mittaamaan iskemiä. Itse katsoin piirukiikarieni läpi kuinka kudit osuivat ja huusin poikkeamia. Samaan aikaan LASUlla oleva mies mittasi vesipatsaisiin jotta myös tumila voisi antaa korjausehdotuksen. Seuraavaksi annoinkin korjauskäskyn: "Vasempaan 5 jatka 20, 2 kertaa ampukaa" Eli korjataan tulta 5 piirua vasempaan sekä 20 metriä eteenpäin, sekä ammutaan 2 kertaa.

Kiinnostuneille tässä esimerkki miltä tälläinen käsky näyttää tumilassa:
TUKOM V5 J20 2 KE AM

Ja laitetaan nyt vielä ampumatehtäväkin:
ATEHT TJ RR1 AMY RR4 TJTU RTB MITU RT2 ATARV PPSK ..MLI RAIVAAJA 8 KE KU AM..

Joo, nämä voivat näyttää kohtuullisen heprealta, erityisesti ampumatehtävä. Mutta itselleni on päivänselvää mitä siinä lukee.

Mutta ei enempää näistä. Tehtävien kuluessa oloni muuttui huonommaksi. Pian minulle teki vaikeaa seistä. Siinä vaiheessa kutsuttiin kenttäsairaanhoitaja tarkastamaan minut. Hän totesi että minulla on kuumetta ja minut päätettiin evakuoida Rankista Kirkonmaalle. Tavallaan tämä helpotti, saisinhan nyt kunnolla levätä. Mutta toisaalta olisin poissa tärkeästä koulutuksesta. Olisin halunnut kyllä enemmänkin siellä ammuskella. Noh, sitten suuntasin Jurmolla yhdessä RUKkiin lähtijöiden kanssa kohti Kirkonmaata, ja jätin hyvästit Rankille. En todennäköisesti tulisi käymään siellä ihan heti uudestaan.

130TK-ammunnat, päivä 1

Voii hitto. Taas Rankkiin, Suomen rankimmalle linnakkeelle. Menomatkalla luultiin että yhteysaluksestamme tulee sukellusvene myrskyn vuoksi. Pelkäsimme myös varusteidemme puolesta jotka olivat kannella. Joka isomman heilahduksen aikana kaikki katsoivat ikkunoista näkyisikö sitä tippuvaa reppua. Ihme kyllä mitään ei tippunut mereen. Lopulta perille saavuttuamme purimme kaiken laivasta nopeasti ja siirryimme kasarmille. Se jota itse inhosin eniten tässä oli se, että joutuisimme syömään taistelumuonaa. Ihan syötäväähän se on, mutta tekemiseen menee aikaa ja ei se kasarmiruokaa voita. Pian kuitenkin ammuntapuhuttelussa selvisi viikon rentous.

Noniin, vapaa-aika alkaa viideltä. Siis neljä tuntia vapaa-aikaa joka päivä. Sauna joka päivä. Eikä siis mikä tahansa sauna, vaan merinäköalalla varustettu rantasauna. Ja 8 tuntia unta. Joo, voin sanoa että olo helpotti huomattavasti. Paitsi sitten kun sain tietää että olen 1. apupäivystäjä, eli valvon 00-03 yöllä, niin rupesi vähän ketuttamaan. Mutta ensimmäinen ilta kului oikein kivasti leväten ja saunoen. Huomenna alkaa ammunta.

Yöllä päivystämässä. Kuumetta ja flunssaa, tosi kiva. Noh, ihmeen kaupalla selvisin kolmen tunnin päivystyksestäni, ja todella kipeän oloisena pääsin takaisin nukkumaan.

Posti ei toimi, mutta onneksi TUKSI toimii

No joo-o, järjestelmä toimii. Siviilivaatteet on jumissa Haminan postissa, kun niitä ei lähetetä tänne suoraan paitsi henkilökunnalle. Lähden sitten huomenna aamuhuollolla hakemaan postia. Kiva vaan kun soittaa sinne postiin, niin sieltä kysytään että eikös sieltä voi illalla lähteä hakemaan postia? No just. Sitten pari faktaa:

a) Olen Kotkassa, en Haminassa
b) Iltavapaa, mikä se on? Niitä ei ole meillä.
c) Olen 10km päässä rannasta saaressa, en ehkä pääse täältä hakemaan mitään

Eivät tätäkään siellä postilla sitten tienneet. Muuten tämä päivä on kyllä ollut oikein kiva. Alkupäivä TUKSI-harjoittelua ja iltapäivällä lenkki ja futista. TUKSIlla harjoittelu oli oikeasti kivaa kun päästiin harjoittelemaan tulenjohtoryhmän toimintaa ihan kunnolla. Vikassa harjoituksessa ne vihollisaluksetkin jo savuttivat aika kivasti, kun ammukset tippuivat täydellisesti niiden päälle. Ensi viikolla päästään kokeilemaan taitojamme ihan oikealla 130mm tykkitulella.

Merivalvontaa

No olipa taas turha päivä. Valvottiin merta päälaiturilla koko päivä. Välissä käytiin kasarmilla lounaalla. Ehkä kaksi venettä näyttäytyi koko päivänä. Oli kyllä taas vaihteeksi oikeasti kylmä. Eka kerta kun käytin pakkashousuja ja pakkasrukkasia. Eipä ollut sitten kylmä ainakaan. Ja takaisin tultuamme pakkasimme varusteet ensi viikon harjoitusta varten. Huomenna on ilmeisesti tulenjohtamisen harjoittelua TUKSIlla eli TUlenKäyttöSImulaattorilla.

Lomille!

Lomat! Eipä ole vähään aikaan tuntunut lomat yhtä hyvältä. En muuten joutunut uusimaan viestinnän koettani vaikka jätin sivun tekemättä. Meni niin hyvin, olisi vaan mennyt vielä paremmin jos oisin sen muistanu tehdä. Tänään oli Cooperin testi ja paransin tulostani 200m eli tulokseni on nyt 2500m. Ensi viikon pitäisi olla rauhallinen. ja sitten ens viikon perjantaina on puolikurssijuhla eli promillet katossa. Olipa muuten kiva nähdä näitä meidän tulevaisuuden toivoja matkalla urheilukentälle Kotkassa. Samman tien kysytään: "Missä teiän AK-47:t on? Entä snaipperit?" (hitto vieköön, se on RK-62 ei AK-47...). Noh, en viitsinyt vastata. Onneksi kaikki nuoret eivät ole tälläisiä. Näitä riiviöitä näkee siellä VPK:lla aivan tarpeeksi. Niin siis en vielä ole lomilla vaan bussissa matkalla lomille. Noin tunnin kuluttua olen kai Helsingissä ja siitä sitten Keravalle.

Kuivaushuonevartiot

Randomness. Kuivaushuoneelta kun pöllittiin jonkin verran varusteita niin vääpeli sanoi oudoimman käskynsä ikinä. Kuivaushuoneiden edessä olisi vartio koko vapaa-ajan. Meidän tupa ainakin nauroi vatsansa kipeäksi kun viereinen tupa sai kaikki vartiovuorot hoidettavakseen. No joo, ikävä kyllä yksi meistäkin sitten sai yhden vuoron mutta ihan sama. Pian sitten käytävällä joku antoikin PATRAHOTia seuraavalle vartiomiehelle. Ne jotka eivät tiedä mikä PATRAHOT on niin selitän. PATRAHOT on vartiokäskyn kaava joka menee näin:

Paikka = Kuivaushuoneen edessä
Asento = istuen
Tehtävä = suojata kuivaushuonetta
Reitti suoja-asemaan = tuosta tupaan vaan
Aika = tunti
Hälyttäminen = huutamalla
Oma paikka(käskynantajan paikka) = sotilaskodissa
Tunnussana = paska-nakki

Loma TJ2. Pian taas lomilla. Huomenna pääsen sitten uusimaan viestintäkokeeni todennäköisesti kun vahingossa skippasin yhden sivun ja tajusin sen vasta tuvassa. Taas vaihteeksi jäässä. Huomenna on YlPalvOn koe, ja ylihuomenna Cooperin testi. Saa nähdä onko kunto parantunut. Tai no oikeastaan se ei ole oikea kysymys. Oikea kysymys on olenko kunnossa kun tulemme kentälle. Kunto on parantunut varmasti täällä palveluksessa. Onneksi ensi viikko on ilmeisesti aika rento. AUK 1 kun on pian loppu. Pian "parempi" osa AUKista lähtee RUKiin. En vielä tiedä valitaanko minua, mutta tätä vauhtia en todennäköisesti ole sinne menossa. Mikä kylläkin käy minulle ihan hyvin. Kyllä oikein mielelläni olisin sellainen läheinen johtajahahmo uusille alokkaille, opettaen heille perusasioita kasarmilla käyttäytymisestä. Ja sitten siinä vaiheessa kun kokelaat tulevat, paino siirrettäisiin lähes kokonaan heille. Ainoa asia mikä siinä ärsyttää on että molemmat samalta paikkakunnalta tulevat hyvät kaverini todennäköisesti lähtevät RUKiin.

AUK:n perusharjoitus, päivä 3

Joo, perusharjoitus väsyttää. Perustimme asemat neljänteen kertaan Pajalahteen. Itse toimin ryhmässä viesti-aliupseerin haamuna, olinhan ollut viime vedolla viesti-AU. Autoin siis uutta viesti-AU:ta tehtävissään. Pian asemamme oli kasassa, ja puolet porukasta meni tekemään taistelijapareilleen ja itselleen ruokaa, puolet jäi laittamaan tähystyspaikkaa kuntoon. Minut sitten käskettiinkin tulouravartioon, ja samaan aikaan ruokani valmistui. Otin sitten ruoan mukaan vartioon. Söin tyytyväisenä lihavihannesnuudeleita, jotka parini oli valmistanut. Tiskasin lisäksi kattilani nenäliinoilla ja desinfioivilla pyyhkeillä vartiopaikalla samalla kun vartioin etumaastoa. Aseissammehan oli siis paukkupatruunoita lippaisssa. Ja vihollisen virkaa hoiti tiedustelijat. Koska tämä oli vika kerta kun perustaisimme asemat, tiesin että nyt on suuri mahdollisuus aggressiiviselle hyökkäykselle.

Pian kuulin ammuntaa komppanian komentopaikan suunnalta, n. puolen kilometrin päästä. Tämä jo todellakin herätti minut. En edes tiennyt että sanomalaitteesemme oli tullut viesti että komentopaikallemme hyökätään, ja taistelu siellä oli siirtynyt tunneleihin. Heräämisestäni ei vain ollut hyötyä. Kuulin takaani (n. 75 m) kun taistelijaparini huutaa "SEIS, TUNNUSSA-" PAM---PAMPAMPAM. Vedin nopeasti kuulonsuojaimet päähäni ja latasin aseeni. Käännyin ympäri ja näky jäädytti minut. Hirveä savuverho oli levinnyt minun ja pääleirin väliin. Mutta sitten tajusin, että vihollinen oli irtautumassa... Joten he tulisivat kohta savuverhon toiselle puolelle. Pian näinkin kaksi. He juoksivat suoraan syliini. Olin painanut liipaisimesta ennen kuin kummankaan leuka ehti osumaan maahan. Ammuin kolme laukausta kumpaankin point blank-etäisyydeltä. No, paukkupatruunoilla, mitäs sitten. Oikeassa tilanteessa nämä tiedustelijat olisivat kuolleet. Tiedustelijat perääntyivät nopeasti kun oman ryhmämme vastahyökkäys alkoi. He eivät onnistuneet aiheuttamaan vahinkoa leirillemme, mutta sijaintimme oli kuitenkin paljastunut. Irtauduimme alueelta, ja hymyillen lähdimme seuraavaan tehtävään.