Ensimmäinen blogi: kertomus eräästä taisteluammunnasta

AUK Perusharjoitus 1

3. päivä Keskiviikko

n. klo 16

Olimme odottelemassa ampumaradan lähellä seuraavaan taisteluammuntaan pääsyä. Kaikki tiesimme sen olevan rankin kaikista, sen näki kasvoista. Kaikki olivat jännittyneitä. Odotimme enää vain aloituslaukausta, tai siis räjähdystä. Sitten se tuli, valtava jymähdys joka vavisutti maata. Äsken uinunut ryhmämme sykähti hirmuisella vauhdilla repuilleen, otti ne sekä ryhmäkohtaisen materiaalin kuten teltan ja kamiinan selkään. Kun kaikki oli valmista ryhmänjohtajamme näytti liikkeellelähtömerkin, ja lähdimme liikkeelle.

Ensimmäisenä saavuimme kätkölle, jossa meitä odotti ammukset, savuheitteet sekä räjähdepanos. Me "miehistön" jäsenet menimme suojausryhmitykseen kätkön ympärille, ja ryhmänjohtaja otti alijohtajat kokoon. Kohta oman partioni johtaja toikin minulle laatikollisen ALS LKP-patruunoita (alumiinisydämisiä patruunoita) ja käski lipastaa ne, mutta asetta ei saisi ladata vielä. Lipastin 30 patruunaa lippaaseeni, kiinnitin sen aseeseeni ja jatkoin vartioimista. Kun kaikki olivat lipastaneet, luutnantti joka johti ammuntaa näytti "lataa ja varmista"-käsimerkin. Poistin varmistuksen, latasin aseeni ja varmistin sen. Tämän jälkeen lähdimme taas liikkeelle.

Liikuimme metsässä hiljaisesti kuin varjot (tai no lähes). Joka kerta kun tuli tienylitys, kaksi viimeistä tulivat jonon perältä suojaamaan ylitystä. Lopultakin pääsimme telttapaikallemme. Minut määrättiin välittömästi vartiotehtävään teltan etumaastoon. Huvittavaa koko jutussa on se, että istuin siellä koko ajan aina seuraavaan isoon tapahtumaan saakka. Noh, kerron mitä tapahtui sillä välin kun istuin siellä. Osa ryhmästä alkoi kasata telttaa, kaksi lähti tähystyspaikalle. Osa vartioi lähialuetta kuten minä. Sitten yhdessä vaiheessa tähystysaseman maastossa "noustaan maihin". Siis sellaisia ammuntamaaleja nousee ylös. Tähyllä olevat miehet avaavat tulen välittömästi (tämän kuulin), sen jälkeen ilmoittivat RJ:lle puhelimen kautta että vihollisia on liikaa. Tämän jälkeen he painoivat päänsä maahan ja räjäyttivät räjähdepanoksen joka oli asennettu etumaastoon. Tässä vaiheessa tajusin että oli aika irtautua. Ryhmänjohtaja ei ehtinyt vielä edes karjaista "IRTI!", kun olin jo telttapaikalla. Aloin välittömästi auttamaan teltan purkamisessa. Osa ryhmästä oli tällä välin miehittänyt lähipuolustustasat 9 ja 12. Kuulinkin tulenavauksen tasalta 9 aika pian. Sitten kuulin ammuntaa kohtuullisen läheltä, tähyn miehet. Heitä seurattiin ja he olivat avanneet tulen. Ja koska tähyllä olleet miehet eivät enää olleet tasan 12 tulialueella, hekin avasivat tulen. Tiesin ettei aikaa ole paljon. Ryhmänjohtajamme piiskasi meihin lisää vauhtia valmistellessamme kalustoa lähtöä varten.

Pian juoksi miehiä lähirinnettä alas. Puolustustasojen miehet oli komennettu irti. Otimme varusteet selkään ja lähdimme juoksemaan, ryhmäjohtjan ripotellen meitä pitkin matkaa suojaamaan irtautumista. Vihollisia ei tuolloin vielä näkynyt. Selvisimme K-pisteelle n. 2 minuutissa. Siellä saimme tiedon että vihollinen seurasi meitä rantaa pitkin. Ryhmänjohtaja käski varajohtajaa järjestämään kolmen minuutin viivytyksen. Varajohtaja kysyi kenellä on paljon patruunoita jäljellä. Itsellänihän oli vieläkin täysi lipas, joten nostin käteni. Samoin tekivät kaksi muuta. Muu ryhmä jatkoi irtautumista mäkeä ylöspäin kun me jäimme asemiin järjestämään väijytyksen viholliselle. Sitten lopulta viholliset(maalitaulut) tulivat esiin ja varajohtaja avasi tulen. Sekunnin murto-osan hänen perässään avasimme mekin. Ei siinä paljoa ehtinyt miettiä, tulitin vaan niin paljon kuin pystyin. Ammuin kuitenkin tähdättyjä laukauksia, joten osumaprosenttini oli 100%. Varajohtaja päivitti koko ajan kuinka paljon aikaa vielä meidän pitäisi pidätellä vihollista. "Enää 2 minuuttia! Tappakaa ne, älkää päästäkö niitä läpi!!" Jooh, aika fiiliksellä siinä vedettiin. Kuitenkin ennen aikarajan päättymisestä aseestani kuului se joka sotilaan pelkäämä ääni, "klik". Huusin "Patruunat loppu!", ja syöksyin suojaan. Pian loppuivat muiltakin patruunat, ja varajohtajamme käski meidät irti, vaikka aikaa oli vielä. Irtauduimme paikkaan jossa muu ryhmä oli, ja saimme kaikki vähän patruunoita RJ:ltä. Sitten saimme kuulla että vihollinen seurasi meitä. RJ päätti että vihollinen pitää tuhota. Lähdimme järjestämään isoa väijytystä. Valtava tuliryöppymme repi vihollisen palasiksi, ja savuheitteen turvin häivyimme paikalta. Operaatio oli ohi, ja seuraavana meitä odotti sotilaskoti ja sauna.