Ei mennyt JOHA ihan putkeen

Omalta osaltani JOHA päättyi toisen päivän aamuna, kun edellisen päivän marssin jälkeen lähes toimimattomaksi mennyt oikeä käteni ei palautunut yön aikana. No, lähtö Haminan varuskuntasairaalaan, jossa jouduin olemaan vuorokauden, jotta lääkäri voisi sanoa tasan samat asiat mitä kenttäsairaanhoitajakin sanoi linnakkeella, huoh -.-

No, joudun nyt sitten jossain välissä lähtemään täältä vielä neurologin mielipiteen kuuntelemaan. Käteni toimii nyt jotenkuten, mutta se on vieläkin äärimmäisen voimaton ja kömpelö. Tosi kiva juttu sinällään että se sattui olemaan juuri se oikea käsi kun olen oikeakätinen. Jos olisi ollut vasen käsi niin ei haittaisi niin paljoa. Ja siinä meni sitten viimeinen leirini käytännössä koska Mevake-hommassani voin osallistua uuden saapumiserän leireille mutten käytännössä tähän pysty koska ryhmäni tykkimiesten lomat kärsisivät.

Nyt on oma rynkkynikin säilytysöljyissä, enkä tule sitä varmaan käyttämään ennen kotiutus-ATT:tä. Tänne linnakkeelle tuli myös kaksi muuta AUKin oppilasta jotka olivat sairastuneet JOHAn aikana. En sentään enää ole ainoa joka ei ollut siellä loppuun saakka. Ensi viikon perjantaina on oppilaiden ylentäminen alikersanteiksi, ja sitten nähdään vaikuttiko JOHAsta poissaolo siihen.

JOHA TJ 2

Kaipa se on taas yhden päiväkirjamerkinnän aika. On perjantai, 2 päivää ennen JOHAn alkua. Kaikki mitä kyseisestä harjoituksesta on kuullut on ollut aika sekavaa, enkä ole vieläkään tajunnut kunnolla mitä siellä tapahtuu. Noh, sen tiedän että siellä kaikkia hajottaa... (JOHA = JOkainen HAjoaa). Ja meillehän ei siellä mitään aikamääreitä, eikä sanota koska syödään, tai koska nukutaan. Aika vapaata siis. Mutta voin vaan kuvitella kuinka vähän vapaa-aikaa siellä oikeasti on.

Iloisempi asia on, että 14 päivän päästä meidät ylennetään alikersanteiksi. Ja sen jälkeen on 9 päivän joululomat. Jonka jälkeen alkaa koulutukseni Meva-aliupseeriksi tänne Merivalvontakeskukseen. Se on yksi rennoimmista hommista joihin täällä voi joutua:

Plussat:
- Ei vastuuta alokkaista
- Polkupyörä <3
- Rentoa hommaa 2 tai 3 vuoroa vuorokaudessa, vuoron pituus 3h
- Jos hommat sujuu hyvin, niin arvo on pari kuukautta ennen palveluksen loppua kersantti
- Metsäaamujen määrä = 0

Miinukset:
- Varmasti alkaa tylsistyttää jossain vaiheessa
- Ei oikeastaan yhtään liikuntaa (tavallaan plussa)
- Lomat saattavat olla keskellä viikkoa (tosin jos hyvin käy, pääsen käymään vpk-harkoissa)

Seuraavan blogimerkinnän teen todennäköisesti JOHAn jälkeen kunhan olen selvinnyt sen jälkeen olevan kurssijuhlan krapulasta.

Meripuolustusharjoitus 2

MEPH 2:n viimeinen päivä

Numero 13 tuottaa näemmä aina epäonnea. Sotaharjoituksemme venyi n. 12 tunnilla. Sen piti loppua jo eilen iltapäivällä, mutta täällä Rankissa sitä vieläkin ollaan. Saimme kuitenkin jo tietää että merivalvonnan voi lopettaa klo 0100, ja laiva tulee hakemaan meitä laiturilta klo 0400. Pakkaaminen sujui ripeästi väsymyksestä huolimatta. Aloimmekin olemaan valmiita jo klo 0200. Tällöin katsoin viestivälineemme ruutua ja näin paristovalon vilkkuvan. Siinä olevat paristot olivat viimeiset jotka meillä oli, olimmehan varautuneet lyhyempään operaatioon. Jos siitä loppuisi paristot, viestiyhteytemme katkeaisi. Löysin itseni usein vain tuijottavan sen näyttöä, odottaen että kaikki valot sammuvat.


Yllättävää kyllä sen paristot kestivät laiturille saakka. Sitten laivamme tuli. Merenkäynti oli kova. Saimme muutaman repun lastattua, ja sitten kuului hirveä poksahdus kun aluksen kiinnitysköydet pamahtivat poikki merenkäynnin takia. Laiva saatiin uudelleen kiinnitettyä, ja saimme kaiken pakattua. Itsekin nousin kyytiin radio selässäni ja viestiväline rinnallani. Kovasta aallokostakin huolimatta selvisimme vihdoin takaisin Kirkonmaalle. Taistelin sen jälkeen viestiyhteydet taas kuntoon. Paristot kestivät edelleen. Lähdimme traktorin lavalla kohti kasarmia.

Traktoreihin oli asennettu lumiketjut lisäämään pitoa jäisellä tiellä, mutta perävaunun massa yhdistettynä ensimmäisen ylämäen jäisyyteen ei ollut hyvä juttu. Puolessa välissä renkaat alkoivat pyöriä tyhjää, ja kohta kuski laski kaasun. Lähdimme liukumaan takaisin mäkeä alaspäin. Lavamme lähti kääntymään penkkaa kohti, ja menikin sinne osittain. Onneksi kellekkään ei sattunut mitään. Hyppäsimme pois lavalta keventääksemme taakkaa, ja traktori pääsi kuin pääsikin ylös.

Lopulta pääsimme varastojen pihalle, ja tyhjensimme lavan. Sitten tajusimme että tarvitsisimme varaston avaimen 1. ryhmältä. Joten päätin lähettää heille viestin. Ja sitten, juuri kun painoin Toimi-painiketta joka lähettäisi viestin, se tapahtui. Pursketta ei kuulunut radiosta(purske= digitaalisessa muodossa oleva radioviesti), ja viestivälineen valot välähtivät kerran, ja sammuivat. Sen olisi tarvinnut kestää vain tämän viestin ajan...

Sanoisin, että tämä oli todella tapahtumarikas perjantai 13. päivä.

130TK-ammunnat, päivä 2

Njooh, sairas olo jatkuu, mutta päätin kuitenkin olla välittämättä siitä ja yrittää parhaani kun tänään kuitenkin pääsee johtamaan tulta. Olin siis meidän ryhmämme tulenjohtaja. Luutnanttimme käski minulle "Ampumakuntoon!" heti lipunnoston jälkeen, ja lähdimme tulenjohtotornille laittamaan kaikkea kuntoon. Koska ryhmämme on kohtuullisen harjaantunut, tässä ei mennyt kauan. Pian aloitimmekin kuivaharjoittelun. Harjoiteltuamme koko aamupäivän, luutnanttimmekin oli tyytyväinen osaamiseemme. Söimme lounasta TJ-tornin ulkopuolella, ja sitten menimme takaisin sisään. Pian luutnanttimme tuli takaisin ja käski meitä suojaamaan kuulomme. Tykillä ammuttaisiin kalustolaukaus, jolla testataan että se toimii. Rakohuoneessa tuli kyllä todella hiljaista kun odotimme laukausta.

Tykkihän siis tosiaan oli ehkä alle 100m päässä meistä. Tiesin, että siitä lähtisi ääntä ja sitä siitä tosiaan lähti. Ensin näkyi valtava suuliekki, sitten tuli korvia huumaava jymähdys. Sitten kuului se joka sotilaan pelkäämä repivä ääni kun kranaatti lensi ilman halki. Meni n. 25-30s. Sitten horisontissa näkyi valtava vesipatsas. Seuraavana tuli räjähdysääni. Noh, ainakin tykki toimii. Olimme kaikki aika lailla vaikuttuneita tälläisten tykkien tehosta. Ja pian alkoivat sitten oikeat ampumatehtävät. Vihollisalusten virkaa hoitivat kaksi maalilauttaa, joita hinattiin kuljetusaluksen perässä (n. kilometrin etäisyydellä, he eivät tainneet luottaa hirveästi tarkkuuteemme).

Olin ensimmäisen ja toisen ampumatehtävän tulenjohtaja. Ja voin kyllä sanoa, että tuntui paljon siistimmältä huutaa "Kaksi kertaa ampukaa!" kuin harjoituksissa. Sitten siitä omien kiikarieni läpi näin kun tykki kääntyi maalin suuntaan, piippu nousi ja meni vielä hetki. Sitten jylähti, ja ammus lähti taivaalle. Meni 5 sekuntia, ja jysähti uudelleen. Kohtuullisen pian kuului tuttu piipitys Tumilalta, ja siirryttiin mittaamaan iskemiä. Itse katsoin piirukiikarieni läpi kuinka kudit osuivat ja huusin poikkeamia. Samaan aikaan LASUlla oleva mies mittasi vesipatsaisiin jotta myös tumila voisi antaa korjausehdotuksen. Seuraavaksi annoinkin korjauskäskyn: "Vasempaan 5 jatka 20, 2 kertaa ampukaa" Eli korjataan tulta 5 piirua vasempaan sekä 20 metriä eteenpäin, sekä ammutaan 2 kertaa.

Kiinnostuneille tässä esimerkki miltä tälläinen käsky näyttää tumilassa:
TUKOM V5 J20 2 KE AM

Ja laitetaan nyt vielä ampumatehtäväkin:
ATEHT TJ RR1 AMY RR4 TJTU RTB MITU RT2 ATARV PPSK ..MLI RAIVAAJA 8 KE KU AM..

Joo, nämä voivat näyttää kohtuullisen heprealta, erityisesti ampumatehtävä. Mutta itselleni on päivänselvää mitä siinä lukee.

Mutta ei enempää näistä. Tehtävien kuluessa oloni muuttui huonommaksi. Pian minulle teki vaikeaa seistä. Siinä vaiheessa kutsuttiin kenttäsairaanhoitaja tarkastamaan minut. Hän totesi että minulla on kuumetta ja minut päätettiin evakuoida Rankista Kirkonmaalle. Tavallaan tämä helpotti, saisinhan nyt kunnolla levätä. Mutta toisaalta olisin poissa tärkeästä koulutuksesta. Olisin halunnut kyllä enemmänkin siellä ammuskella. Noh, sitten suuntasin Jurmolla yhdessä RUKkiin lähtijöiden kanssa kohti Kirkonmaata, ja jätin hyvästit Rankille. En todennäköisesti tulisi käymään siellä ihan heti uudestaan.

130TK-ammunnat, päivä 1

Voii hitto. Taas Rankkiin, Suomen rankimmalle linnakkeelle. Menomatkalla luultiin että yhteysaluksestamme tulee sukellusvene myrskyn vuoksi. Pelkäsimme myös varusteidemme puolesta jotka olivat kannella. Joka isomman heilahduksen aikana kaikki katsoivat ikkunoista näkyisikö sitä tippuvaa reppua. Ihme kyllä mitään ei tippunut mereen. Lopulta perille saavuttuamme purimme kaiken laivasta nopeasti ja siirryimme kasarmille. Se jota itse inhosin eniten tässä oli se, että joutuisimme syömään taistelumuonaa. Ihan syötäväähän se on, mutta tekemiseen menee aikaa ja ei se kasarmiruokaa voita. Pian kuitenkin ammuntapuhuttelussa selvisi viikon rentous.

Noniin, vapaa-aika alkaa viideltä. Siis neljä tuntia vapaa-aikaa joka päivä. Sauna joka päivä. Eikä siis mikä tahansa sauna, vaan merinäköalalla varustettu rantasauna. Ja 8 tuntia unta. Joo, voin sanoa että olo helpotti huomattavasti. Paitsi sitten kun sain tietää että olen 1. apupäivystäjä, eli valvon 00-03 yöllä, niin rupesi vähän ketuttamaan. Mutta ensimmäinen ilta kului oikein kivasti leväten ja saunoen. Huomenna alkaa ammunta.

Yöllä päivystämässä. Kuumetta ja flunssaa, tosi kiva. Noh, ihmeen kaupalla selvisin kolmen tunnin päivystyksestäni, ja todella kipeän oloisena pääsin takaisin nukkumaan.

Posti ei toimi, mutta onneksi TUKSI toimii

No joo-o, järjestelmä toimii. Siviilivaatteet on jumissa Haminan postissa, kun niitä ei lähetetä tänne suoraan paitsi henkilökunnalle. Lähden sitten huomenna aamuhuollolla hakemaan postia. Kiva vaan kun soittaa sinne postiin, niin sieltä kysytään että eikös sieltä voi illalla lähteä hakemaan postia? No just. Sitten pari faktaa:

a) Olen Kotkassa, en Haminassa
b) Iltavapaa, mikä se on? Niitä ei ole meillä.
c) Olen 10km päässä rannasta saaressa, en ehkä pääse täältä hakemaan mitään

Eivät tätäkään siellä postilla sitten tienneet. Muuten tämä päivä on kyllä ollut oikein kiva. Alkupäivä TUKSI-harjoittelua ja iltapäivällä lenkki ja futista. TUKSIlla harjoittelu oli oikeasti kivaa kun päästiin harjoittelemaan tulenjohtoryhmän toimintaa ihan kunnolla. Vikassa harjoituksessa ne vihollisaluksetkin jo savuttivat aika kivasti, kun ammukset tippuivat täydellisesti niiden päälle. Ensi viikolla päästään kokeilemaan taitojamme ihan oikealla 130mm tykkitulella.

Merivalvontaa

No olipa taas turha päivä. Valvottiin merta päälaiturilla koko päivä. Välissä käytiin kasarmilla lounaalla. Ehkä kaksi venettä näyttäytyi koko päivänä. Oli kyllä taas vaihteeksi oikeasti kylmä. Eka kerta kun käytin pakkashousuja ja pakkasrukkasia. Eipä ollut sitten kylmä ainakaan. Ja takaisin tultuamme pakkasimme varusteet ensi viikon harjoitusta varten. Huomenna on ilmeisesti tulenjohtamisen harjoittelua TUKSIlla eli TUlenKäyttöSImulaattorilla.